Maisema vaihtuu, mut' meininki ei

Hellurei ja hellät pakarat! On jälleen tullut aika herkistellä viime aikojen seikkailuja upeassa Aasiassa. Mukaan on mahtunut mitä mielettömimpiä huudeja, daivailuja sekä ihmisiä. Laakerit vinkuvat kun HQ:n reissu kiitää kohti päätöstään... Huh huh. Ehkä on JÄLLEEN kerran aloitettava aivan, aivan alusta.

Koh Lanta

Jahas, lokikirjan mukaan viimeinen merkintä on päivätty Koh Lantalle Thaimaan Andamaaneille. Kuiteskin on käynyt näin, että joudumme mainitsemaan sieltä vielä erään mukavan hetken: Jennan huikean painostuksen alaisena buukkasimme jälleen uuden kalastusreissun.. (!) Tällä kertaa homma osui kuitenkin lähes nappiin. Kalaa kiskottiin ylös kaksin käsin ja veneenpohja oli suomuista valkea. Eeva hengaili tuttuun tapaansa vastavirtameiningillä Palestiinalaisen terroristin näköisenä veneen keulassa, ja paasasi muiden tofuräyhääjien tapaan siitä, kuinka kaloillakin on tunteet ;) Fiilis oli muuten todella jees, ja vaikka mestariBarracuda ei tehnytkään muuta kuin ilmoitti olemassaolostaan, voimme kutsua päivän saalista merkittäväksi. Illalla näytimme thaikuille grillauksen saloja, ja väänsimme suomityyliin koko baarille kunnon mäsärit. Ilta oli täynnä inspiraatiota ja rantakapakan isäntä aikoi tulevaisuudessakin toteuttaa FinnishBBQ -iltamia. Jennakin pääsi pitkästä aikaa hiplailemaan viinapulloja tiskin taakse ja kaikki olivat onnellisia elämänsä loppuun asti.

 Bangkok

No niin. Loppuu se fiilistely. Lantalta perusbussi(t) Bangkokiin, ja aamuherätys viideltä Khao Sanin kupeessa. Jenna jätti vasta ostetut reibanit matkalle, ja Tuomas on aukonut päätään kyseisestä asiasta siitä eteenpäin. Jäähyväiskännit Eevan & Tiiviksen kanssa sujuivat odotetulla tavalla. Tiivis otti tietenkin tatuoinnin, Eeva hillui ympäriinsä tofuhöyrypäissään, Jenna söi sekä oksensi skorpionin ja Tuomas imppasi heliumia. Kaiken kaikkiaan täydellinen reissukumppanuus sai arvoisensa lopun, ja saatoimme päästää Piispat takaisin Suomeen fiilistelemään loskaa. Darran helpotettua ostimme liput Kambodzan Sihanoukvilleen, mielessämme Koh Rong, ja Hänen valkeat santansa.

Sihanoukville & Koh Rong

Sihanoukvillessä vietimme tällä kertaa ainoastaan pari päivää, ja säätelimme hommia Koh Rongille. Mukaan tarttui kaikenlaista; kynttilöitä, taskulamppu, linkkuveitsi, viinipullo, vodkapullo, toinen viinipullo, kaksi fetapakettia, gruyere-juusto, salamipötkö sekä taivaallinen patonki (kiitos ranskan kolonialismin). Soitimme Herra Jonesille, teimme treffit, ja lähdimme kiitämään kohti BHGH:ta. Broken Heart Guest House on äärimmäisen upea mesta: ainoa guest house seitsemän kilometrin pituisen saaren toisessa päädyssä. Sähköä ei ole, ja touhu on muutenkin nautittavan alkukantainen. Täydellinen paikka todelliseen levytykseen ja ravintolakin löytyy. Kävimme syömässä heti saarelle päästyämme perinteiset TheMakkaraperunat, jonka jälkeen iskimme rannalle hakemaan D- vitamiinia. Siinä loikoillessa huomasimme, että koko keittiöhenkilökunta käveli kassit olalla kohti rannan toista päätyä. Tuli ilmi, että erinäisten syiden takia Herra Jonesin oli irtisanottava koko ylläpito, ja siitä alkoikin lysti. Kiitimme kuudetta aistiamme, ja elelimme lokoisasti fetasalamigruyerejuustoleivillä sekä viinivodkalla. Parin päivän jälkeen, eväiden loputtua, alkoi vatsanpohjaa kourimaan ja lähdimme nöyränä kyselemään ruoan perään. Jones oli saanut avukseen viidakosta kömynneen upean (?!) jenkkipariskunnan, joka alkoi auttamaan paikan ylläpidossa ilmaiseksi. Tässä vaiheessa suomijuntit raapivat päätään, ja totesivat, että ehkä tässä voisi itsekin laittaa kortensa kekoon. Työnjako oli seuraavanlainen: jenkit hoitivat tiskin & tiskit, ja HQ iski essut päälleen ja marssi köökkiin. Rasvakattila kärysi kun Tuomas liekitti ranskalaisia ja Jenna pyöri veitset heiluen  ympäri keittiötä etsien raaka-aineita. Itsevarmuus kasvoi, kun perusjenkkipenska-asiakkaat vanhempineen rakastivat Jennan ja Tuomaksen TheMakkaraperunoita..... ei helvetti, nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen, kun tuuli meinaa viedä läppärin messissään!!!! Kauhea Myrsky! - to be continued..


... Ja niin, viisi päiväähän siinä taas meni ennen kuin saimme itseämme niskasta kiinni. Noh, jälleen paria kokemusta rikkaampana lähdemme kirjoittamaan..


No niin, kun ensimmäinen päivä köökissä saatiin pulkkaan (ilman tiedossa olevia kuolemantapauksia), palkitsi Herra Jones meidät ruhtinaallisella iltafiilistelyllä 105B - baarissa. Todd ja Jessie osoittautuivat kovan luokan hörppääjiksi, joten olimme onnellisia siitä, että meidän työsopimuksemme ei käsittänyt krapuladuuneja, ja seuraavan päivän kokkailuintoilu siirtyi myöhäiseen iltapäivään. Viidakkoravintelin erikoisuuksina tarjoiltiin mm. spaghetti bolognaisea ja keitettyjä perunoita nakkikastikkeella! Huh. Tässä kohtaa mukaan saatiin lisää Suomivahvistusta, kun Nico - Rauman lahja Kambodzan tatuointitaiteelle iski rentoutuslomalle Phnom Penhistä. Lähipäivien Duuuneihin kuului myös bungalowien siivoilua sekä perspesuvesiämpäreiden täyttöä. Jossain vaiheessa tekovalon puuttuminen rupesi aiheuttamaan Jennalle pelkotiloja, olihan saari täynnä myrkkykäärmeitä, skorpioneja, rottia, nyrkin kokoisia hämähäkkejä, punasilmäisiä tappaja-apinoita sekä verenhimoisia krokotiileja, joten täytyy myöntää ettei pelko ollut TÄYSIN aiheetonta. Viimeinen tikki oli, kun neiti suihkusta poistullessaan otti ihokontaktia tällaisen 16 jalkaisen tarantellan kanssa. Tarzan- Tuomas hoiteli pedon kylmän viileästi shampoo- pullolla, mutta Jenna meni totaaliseen shokkiin, ja "nukkui" seuraavan yön toinen silmä auki, tarkkaillen pimeitä nurkkia kännykän valolla. Lähtö oli lähellä, mutta Herra Jones sai suostuteltua Jennan jäämään luvattuaan pari siideriä ja viskipullon. Siiidereitä ei koskaan tullut, mutta upouusi generaattori sai toivon sykkimään kaikkien sydämissä. Valojen rävähdettyä päälle, kuului vastarannalle saakka mielipuolinen mylvintä, ja pullonkorkit lentelivät kuin luodit saluunassa. Bailut alkoivat, ja iltaan kuului muunmuassa Tuomaksen ja Herra Jonesin hilpeä duetto "Hopeisen Kuun" tahtiin, Khmerien käsivenkula- tanssia ja lupailuja ikuisesta ystävyydestä. Ehdoton kohokohta oli kuitenkin kun aamuyön pikkutunneilla iskimme rantaveteen, ja lokoilimme vedessä uskomatonta valoshowta katsellen. Yö oli tyyni ja fosforiplanktoni (!) loisti vartaloidemme liikkeessä samalla kun taivaanrantaan piirtyi mitä uskomattomimpia salamoita. Hitto mikä fiilis! Muuuutaman päivän jälkeen jätimme jäähyväiset paratiisirannalle ja lähdimme takaisin Sihanoukvilleen viettämään Khmerien uuttavuotta.

Sihanoukville again..

20 dollarin ylihintaiset botskitiketit saatiin skipattua, kun Tuomas uskotteli sinisilmäisenä että olimme ostaneet ne jo, mutta punasilmäiset tappaja- apinat tulivat ja ryöstivät Tarzanin puhtaaksi. Jenna häpesi silmät päästään, mutta mantereelle päästyämme Tuomas palkitsi neidin huoneella, johon kuului kuuma suihku ja semi- puhtaat lakanat. Oli formulaviikonloppu, ja Tuomas hölläsi hermojaan sunnuntain GP:n lämmittelykierroksen aikana tuplaPastiksella. Itse kilpailun aikana herra tutustui pohjois- brittiläiseen pariskuntaan, Daveen ja Kathyyn, haukkuen kaikenmaailman Jensonit ja Lewisit. Rakkaus oli taattu, ja heidän kanssaan vietimmekin muutaman seuraavan päivän leppoisasti dorkaillen. Treffit on jälleen kerran tehty ensi kesäksi Loviisaan, jonne tällä pariskunnalla on oikeasti potentiaalinen mahdollisuus ilmaantua, sillä heidän ensi kesänsä tulee menemään ympäri pohjolaa karavaanarilla ajellen. Jälleen haikeat jäähyväiset ja bussi kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penhia.

Phnom Penh

Saavuimme Idän Eldoradoon tarkoituksena viettää pari päivää kovemman luokan hotellissa. Homma meni ketuiksi kun törmäsimme patsastelukävelyllä Toddiin ja Jessieen, jotka olivat matkalla tapaamaan Nicoa tatuoinnin merkeissä.. Noh, jälleennäkemisen riemussa sovimme tietenkin illaksi tällit. Phnom Penh otti HQ:n vastaansa sellaisella riemulla, että kahden päivän majoittuminen muuttui viideksi, ja Jenna erityisesti jäi kaipaamaan seuraavaa jälleennäkemistä kyseisen kaupungin kanssa. "Perusnähtävyydet" otettiin haltuun, mukaanlukien synkähköt Killing Fields sekä tappovankila S-21. Tunteiden hirmumyrskyä tasoiteltiin tietenkin muutamalla lasillisella hienoa ranskalaista valkoviiniä. Kambodza on hieno maa, ei voi kerta kaikkiaan muuta sanoa. Uudestisyntynyt valtio, jolla on mieletön historia, loistavia ihmisiä ja muutenkin jollain tavalla kaunis meininki. Tänne HQ palaa vielä.

Laos, Don Det

Matkasimme halki punahiekkaisen Khmerien maan ja ylitimme rajan Laosin puolelle. Viisumit saatiin hankittua suoraan rajalta pienen voitelun turvin, vaikka Suomen viranomaisten mukaan se ei ole mahdollista. Itse asiassa tällä kertaa laiskuus oli huipussaan, ja parilla dollarilla sankariseikkailijoiden ei tarvinut edes poistua bussista, kun leimat iskettiin passeihimme suoralta kädeltä. Saavuimme neljäntoista tunnin trrravellauksen päätteeksi Mekong- joen keskelle, Don Detille. Lieneekö aita madaltunut, kun tällä kertaa fiilistelyseuran etsimiseen meni vain noin puoli tuntia, ja otimme uhreiksimme naapuritöllin asukkaat. Nick & Steff olivat kolmekymppisiä etsijöitä, joiden elämä kaipasi uutta suuntaa, ja tarkoituksena oli pyöriä ympäri Aasiaa vuoden päivät. Vietimme Jennan syntymäpäivää pari akselinpyörähdystä etuajassa, ja menimme pienelle saarelle Don Detin kupeeseen grillailemaan ja katselemaan Mekongin UPEITA maisemia. Heti kun aurinko oli laskenut, nousi toiselta puolelta taivaanrantaa täysikuu, ja ilta oli menestys! Tuomas selvitti Nickille saunan saloja, ja he hikoilivat nuotion loisteessa mennen tämän jälkeen virkistävälle naku- uinnille jokihirviöiden kanssa.

Jaa niin nyt vai? Noh, HQ on ottanut lunkia ja loikoillut riippumatossa sekä pyöräillyt ympäri Don Detin maalaismaisemia. Jenna on adoptoinut jo puolet saaren eläimistä, ja antanut muutamalle kirppusäkille kunnon kylvyn. Matka jatkuu kohti vääjäämätöntä loppuaan, mutta reissuväsymystä EI tunnu (paitsi ehkä neidillä). Kaasu hirtetään vielä kerran kiinni, kun matkakaksikko suuntaa kohti Vang Vienia, jossa polliisit ovat karsineet joenvarren tarjoilua; viime vuoden tuubailun sadoksi saatiin 23 kuollutta dorkaa, ja itsensätelomismahdollisuudet ovat nyt paljon heikommat. Tästä huolimatta HQ aikoo iskeä mestoille, ja koittaa kaikkensa, jotta täysiverinen jokimatka traktorin sisäkumilla tulee kunnialla Suoritettua. Do it!

Hikisin terveisin,

Puuma & ToiBoi

P.s. Kuvia ei tällä kertaa saada iskettyä koska Laosin wifi ei kerta kaikkiaan kykene siihen.

Grillikausi on avattu!

Dodi. Viime päivityksestä onkin jo noin kuukausi aikaa, ja siihen kuukauteen on jälleen kerran mahtunut kaikenlaista. Blogipäivityksiin ei millään tunnu riittävän aikaa, etenkään kun vahvasta yrityksestä huolimatta emme ole saaneet karistettua Pispalan seinäntöhrijöitä (taiteilijoita?) kannoiltamme. Päiväbudjetitkin paukkuvat kun Tuomas ja Tiivis pääsevät Öllin makuun. Jahas, lähdetäänpä jälleen alusta..

Lake Toban viimeisinä päivinä avasimme virallisesti tämän vuoden grillikauden. Neljä suomidorkaa saivat idean väsättyään rannalla "kesäristikoita", joissa toistuivat tasaiseen tahtiin tutut sanat; grilli, muurikka, olut, makkara (kiitos Niinalle ristikoista :) ). Parin neuvoa-antavan jälkeen marssimme guest housen köökkiin ilmoittamaan grillaus-innokkuudestamme. Ehdotus otettiin vastaan makeasti höröttäen, mutta pienen kutittelun jälkeen saimme neuvoteltua itsemme keittiön antimille. Mukaan tarttui muutama kanafile sekä perustarvikkeet kippoineen ja mömmöineen. Muut ainekset kävimme shoppailemassa katukaupoista. Enää puuttui itse grilli, joka rakennettiin lopulta yhdessä guest housen duunailijoiden innokkaalla avustuksella. Sana levisi, ja paikallinen vänkyräleukamummo tuli kauppaamaan polttopuita. Kyseinen koijari yritti veloittaa isosta sylillisestä laudanpätkiä lähes 20 euroa, mutta rouvan aviomies tuli häpeillen paikalle ja tiputti hinnan alle viiteen euroon. Lähes kaikki olivat tyytyväisiä. Marinoidut kasvisvartaat sekä kanatikut tekivät kauppansa, ja ilta oli muutenkin great succes, kunnes saimme kuulla että majatalomme Batak- bändin nuori rumpali oli saanut surmansa liikenneonnettomuudessa vähän matkan päässä. Levätköön hän rauhassa.

Ja iloisempiin tunnelmiin. Oli aika jättää Toba taakse, ja jatkaa matkaa kohti Bukit Lawangia. Tässä kohtaa otimme lyhyeksi jääneen eron Eevasta ja Tiiviksestä. Pitkähkö bussimatka vuoristoteillä sai HQ:n ruumiinnesteet liikkeelle, ja ne pysyivät vain vaivoin sisällä. Perille saavuttuamme tiesimme, että flemumeininki sopii meille. Parin päivän perusihmettelyn jälkeen suuntasimme oppaamme Robetin (kiitos eeva & Tiivis) johdolla syvälle synkkään sumatran viidakkoon. Vaikka oikeasti kauhean syvälle ei mentykään, oli kokemus vertaansa vailla! Reppulämmin muona käsin syötynä banaaninlehdeltä teki tehtävänsä Jennan ruoansulatukselle. Shitbreakeja pidettiin useampi, ja päivän ehdoton kohokohta koettiin, kun erään töräytyksen jälkeen neidin käsivartta koristi iilimato. Kirkumalla se ei lähtenyt irti, joten sankariseikkalija Tuomaksen oli revittävä se pois suurta habaansa käyttäen. Neidin fobialista kasvoi jälleen. Päivän toinen highlight oli muutaman orangin taianomainen kohtaaminen. Kaiken kaikkiaan Bukit Lawangin viidakkoreissu yltää HQ:n reissurankingissa erittäin korkealle. Joki joka kiemurteli kuohuten halki jylhien maisemien oli kerta kaikkiaan mitä suurinta iloa silmälle. Tuomas peräsimessä laskettelimme tuubiraftilla takaisin headquartereille ja nollasimme reissun rasitukset usealla (!) Bintangilla.

Jenna ja kenttälounas

Orang Hutan

Mitäs sitten, no sittttenhän matkamme oli tullut siihen vaiheeseen, että Indonesia oli jätettävä taakse, ja matka jatkui kohti Thaimaata. Edelliskerrasta viisastuneena jätimme lentojemme väliin reippaat parikymmentä tuntia, ja vietimme tylsääkin tylsemmän päivän Kuala Lumpurin laitamilla. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on upea dinneri kiinalaisessa ravintolassa möuhkeine rapuannoksineen.

No niin, otimme lennot Krabille koska tiesimme että Pispalan pääkallotatuoidut elämäntapafuulaajat olivat Bangkokissa, ja koitimme pitää hajuraon vähintään järvenpää - ivalo mittaisena. Tuomaksen sormenpäitä kutitteli siihen malliin, että päätimme iskeä Tonsai beachille kiviä rakastelemaan. Siellä koimmekin upean yllätyksen kun törmäsimme Gili Airilla tutustumiimme Jaakkoon ja Katjaan. Mutta kohtalo oli jälleen julma ja kyseinen parivaljakko oli kiipeilynsä kiipeillyt, ja lähdössä seuraavana päivänä Koh Lantan kautta kohti Malesian F1 GP:tä. Savuisen illan jälkeen hyvästelimme Jäppiset rantatörmäällä, ja törmäsimme järkytykseksemme keihinkä muihin, kuin Pispalan tofustalkkereihin! Väänsimme naamat hymyyn, ja alistuimme kohtaloon; näistä hoonaajista ei päästäisi eroon. Seuraavat päivät harrastimme kaikkea mahdollista: kiipeilyä, melontaa, beachvolleytä ja perusdorkailua. Jennan kissimirrivietti oli kovimmillaan, sillä ranta oli täynnä "suloisia" rääpäleitä, joista pari ruokittiin ja yövytettiin HQ:n bungalowissa. Kiipeily oli ERITTÄIN jees. Jopa Jenna löysi oman sisäisen kivien rakastelijansa. Neiti lanseerasi myös uuden "polvikiipeily"- tekniikan, josta jäi jäljet sekä sieluun että ruumiiseen. Ehkä parhainta oli 'Deep Water Solo', jossa jokainen sai kiivetä rohkeutensa rajoissa korkeuksiin, joista ainoa alaspääsy oli hypätä alas veteen. Tiivis nappasi kuolemaa halveksuen isoimman loikan, kohoten aina lähes kahteenkymmeneen metriin, ja hypäten virnuillen alas, vilkaisten tärisevää Tuomasta, joka kyyhötti metrin alempana. Tytötkin kiipeilivät kauniisti, mutta rohkeus petti "hieman" alempana. Tonsai oli erittäin jees, ja HQ tulee palaamaan mestoille tulevilla reissuilla.

Jennan polvet

Tepsukka

Tofudorkat

Tonsai

No ni. Nyt ollaan Koh Lantalla ja täällä on vitun kuuma. Lisäksi joku runkkari yritti ottaa Jennasta kuvia seinässä olevan reiän kautta neidin ollessa suihkussa. Saas nähdä miten hommat kehittyy.

Terv. SuihkuJenna & ViuhahtajaTuomas

Toumas & Janne

No niin, aika palautella mieliin jälleen viimeaikojen hullutteluja sekä tohelointeja. Kilometrejä on jäänyt taakse ja hiilijalanjälki koristaa  ahtereitamme tulikivenkatkuisella loisteellaan. Ehkä on jällleen kerran aloitettava aivan alusta...

Gilit jäivät taakse, ja jäivät polttelemaan verkkokalvojamme pikaisen jälleennäkemisen toivosta. Touhu oli erittäin jees. Hellien jäähyväisten jälkeen jatkoimme matkaa yliääniveneellä (55solmua ja 2000hv) Balin pahamaineiselle Kuta Beachille. Meininki oli jopa mainettaan pahempi. Saatanasti australialaisia dorkia pyörimässä länsinaapureidemme Junaksien kanssa. Oman hotellimme liimaletit palloilivat altaalla puolestapäivästä aamukuuteen tilaten aina välillä kotiinkuljetussapuskaa mäkkäriltä ja hukuttaen monneja klooriveteen. Pikkaisen hinkkasi kupoliin. Ainoa lohtu oli jälleen Pitsan näkeminen sekä ruotsalaiset lihapullat. Yleisen ilmapiirin vittumaisuus sai piristysruiskeen kun eräs reipas nuori mies, vanha tuttu Teemu, joka "opiskelee" Balilla jotain härväystä, tuli opettamaan HQ:lle surffausta. Voi pojat. Aallot veivät sankarisurffareita kuin pyykkikone mummokalsareita, mutta Teemun viisaalla avustuksella kumpikin mäyrä saatiin lopulta parille aallolle. Surffaukseksi sitä ei voi kutsua, mutta räpiköinti jota suoritimme, oli ÄÄRIMMÄISEN rankkaa fyyysistä aherrusta. Kumpikin sankareista heitti purjot pihalle ennenkuin vedessä oltiin keretty olla edes puolta tuntia. Rakkulat, närästys sekä Jennan totaalisen hämmentävä ylävartalolukko (joka jumiutui aina kun neiti tärähti nähdessään jonkun ötökän) verottivatkin kaksikon paria seuraavaa päivään erittäin rankasti. Kiitos Teemu! ;)

Kuta synteineen ja koijareineen jäi taakse ja parivaljakon matka jatkui kohti Balin henkistä keskusta, Ubudia. Riisipellot ja rauhallisuus asettuivat sieluihimme ja oli aika kokeilla joogaa. Pari hinnastoa nähtyämme päädyimme siihen, jotta youtuben joogivideot saavat riittää aivan hyvin. Olut on halvempaa, ja sillä on varma vaikutus. Perusmeininkiä, mutta ei mitään sen kummemmin häläyttävää. Helvetisti apinoita.

Ubud ja riisipellot

 Ubudista lähdimme Denpasarin koijarilentokentälle, hyvästelimme Balin parilla bic macilla(!!) ja lensimme Kuala Lumpurin kautta takaisin Indonesiaan ja Medaniin. Lumpuriin laskeuduimme klo. 19.20 ja kone kohti Medania lähti klo. 21.00 Eli reippaasti aikaa vaihtaa, paitsi jos halpalentoyhtiön lähtöterminaali sijaitsee puolen tunnin bussimatkan päässä. Kamat saatuamme (ja Tuomaksen rikottua kiireessä hissinoven) nappasimme taksin ja hirvittävällä ylinopeudella pääsimme selvitykseen about ajoissa ja matka Medaniin oli taattu. Medan oli yhden yön perusteella aivan perseestä, joten siitä ei sen enempää. Medanista paikallisbussi Lake Toban Parapatiin oli erittäin mielenkiintoinen. Ainoina arjalaisina kiinnitimme kovasti huomiota ja matka eteni paikallisten kanssa erilaisia asioita ihmetellen. Tuomas sai kunnian tarjota tulta 90v karvapersetupakoijalle, ja Jenna lahjoittaa paketillisen keksejä pikkupojille. Kuinka härskiä. Täällähän imetään siis kessua aivan joka paikassa. Jennan vartti lähdön jälkeen lankeutunut kushätä sai helpotuksen vasta viiden tunnin tuskallisen pidättelyn jälkeen, koska aina kun taukoa pyydettiin, vastaus kuului että "ollaan ihan just perillä". Maisematkin olivat erittäin jeees.

Lake Toba, maailman suurin kraaterijärvi eli nykyinen sijaintimme on suonut meille jo valtavasti hyvää. Upea ympäristö sekä paikallisen Batak- väen loistava meininki ahtavat hedoaan parivaljakon sieluihin. Yleinen kauneus ja ilmapiirin lunkeus ovat saaneet Tuomaksen peräreiänkin toimimaan puoliteholla. Legendaarisen kyykkytoiletin suolen tyhjentävä vaikutus ei ole poistanut, vaan pikemminkin edesauttanut Tuomaksen pakollista tarvetta vaahdota kyykyllä parin tunnin välein. Eräänä päivänä homma meni niin likaiseksi että 39.2 kuumeessa oli pakko lähteä paikalliselle klinikalle hakemaan konsultaatiota. Parin kyseenalaisen testin jälkeen ylitohtori päätti, että Tuomaksen on saatava pistos, josta Jenna vilkaistuaan fasiliteetteja oli vahvasti eri mieltä. Kädet täristen hoitajatäti sähläsi piikkien ja nesteiden kanssa ja survaisi neulan syvälle Tuomaksen pakaraan. Tästä ilahtuneena Tuomaksen vasen jalka iski välittömään kramppiin, joka poistettiin kahden räkäisesti nauravan hoitajan hieronnalla. Sylillinen lääkkeitä mukanamme palasimme hotellille, ja yhden yön jälkeen poika oli taas raiteilla (vaahtoamista lukuunottamatta).

Lake Toba

"Teuvo ja Birgit: Voi täällä on niin ihanaa.. Kukat kukkivat ja vesi on sinistä ja on lämmintä ja ihanaa. Ja vihreätäkin täällä on ja ihanaa.. Ja pakko sanoa että Indonesia on kyllä kappale kauneinta mailmaa.. IhaNAA"

Törmäsimme täällä Pispalalaiseen tofupunkkaripariskuntaan, joiden seurassa viime päivät ovat soljuneet äärimmäisen rattoisasti. Upeita ihmisiä ja upea meininki. Mm. jälleen kerran yksi epäonninen "kalastusreissu", jolla VALTAvasta botskin koosta huolimatta ei repäisty närpin närppiä. Onneksi kieliä taitamaton kapumme huomasi ahdinkomme, riisui itsensä ilkosilleen, nappasi atraimen käteensä ja sukelsi järven syvyyksiin. Tovin jälkeen kaveri nousi vedestä mukanaan neljä "lobsteria". Karu meininki! Vettä täällä on satanut viime päivinä aivan liikaa, mutta lämpötila on suomalaiselle hipiälle sopivat 24-30 celsiusta. Tänään ajelimme skoottereilla ympäri vuoria ja kävimme imemässä kahvit vuorenheimolaisten kanssa. Lässyn lää.. Kuvat jotka feisbyykkiin isken, saavat kertoa tämän paikan meiningistä kaiken olennaisen.

Jaa niin just nyt vai.. No kello on puoli viisi aamulla ja väsyttää ihan perkeleesti. Kävin teettämässä itselleni "Toumas-piipun", ja taidan imaista siitä vielä viimeiset savut Djarun Blackia, paikallista ERITTÄIN tujua inkivääritupakkia. Huomenna mennään teettämään Jennalle oma "Janne-piippu". Elämä on jees ja matkailu on Ihanaa. Tälle fiilikselle on olemassa sana: Hedo.

Muutaman päivän jälkeen isketään kohti Bukit Lavangia, jossa paikkalliset "flemut" (flexible muslim) ottavat asiat lunkisti. Siellä on myös paljon apinoita, ja ehkä orankeja, ja ehkä jotain vielä jännempää.. Saas nähdä.

Helvetisti terveisiä kaikille, kyllä se kevät vielä koittaa,

terv: Toumas & Janne

Looong way to Paradisio

No niin ja Ring a Ling!

Thaimaa on jäänyt taakse, ja HedoQuest- kaksikko on kohdannut uusia kulttuurishokkeja sekä perussäätöjä. Kutinaa, janoa, rakkuloita ja hikoilua, tietenkään perushedoilua unohtamatta. Ehkä on jälleen kerran aloitettava alusta..


Viimeiset hetket Koh Taolla meni odotellessa Koh Taolta poispääsyä. Sukellukset menivät erittäin hyvin, mutta superEgon omaavat brittiteinit sekä rrrrakkaan länsinaapurimme pinkkeihin sonnustautuneet Juuunakset ja Hjördikset alkoivat raastaa kupoliamme toden teolla. Arroganssilla ei tuntunut olevan rajaa.. Käytiin vain ottamassa hieman inkkiä ihon alle, ja sen jälkeen luikittiin vittuun sieltä.

Seitsemän tunnin intiimin yösillipurkkibotskin jälkeen saavuimme Surat Thaniin, josta matkamme jatkui linja-autolla kohti etelää ja Malesiaa. Aamu seitsemästä ilta yhteentoista busauteltiin rajuissa maisemissa, japaniksi (?) dupattuja leffoja katsellessa ja aina hetkittäisiä unensirpaleita saaden. Kuala Lumpuriin saavuttaessa kummankin kieliä kostutti toive BIG MACistä. Ja kuinka ollakaan, maantiekiiturimme tiputti meidät uskomattomalla onnella sekä hotellimme, ETTÄ McDonaldsin läheisyyteen. Tuomas fiksuna päätti, että "viedään ensin rinkat pois selästä", josta Jenna oli eri mieltä: "eikö voitaisi mennä suoraan syömään, kun ei näistä tiedä kauan ne on auki". "Vittu tää on Kuala Lumpur, täällä on kaikki aina auki", vastasi Tuomas. Niinpä. Tai sitten ei. Kun pääsimme mäkkärin eteen ILMAN niitä rinkkoja, näimme lasin läpi ainoastaan virnuilevan huntupäisen muslimin kuuraamassa lattioita - Ensimmäinen virhe. Lähdettiin etsimään keskustasta toista mäkkäriä - Toinen virhe. Kun Jennan tallustelumotivaatio loppui, pysähdyimme huorabaariin vetämään perusburgerit - Kolmas virhe. Vatsa turvoksissa ja nuppi siitä kuvottavasta paskasta ahdistuneena dallailimme takaisin kämpille korjailemaan univajetta. Sovimme ennen nukkumaanmenoa, että aamupala vedetään sitten "tiedät kyllä missä". Lämmin suihku, pehmeät (!) lakanat ja tieto aamun kulinaristisesta nautinnosta saattoivat sankarimme rauhalliseen uneen. Mutta hyvä meininki ei kestänyt kauaa. Rinkat selässä marssimme aamulla jälleen kohti mäkkäriä, joka tällä kertaa oli auki. Jenna istahti pöytään ja Tuomas lähti kuola valuen tiskille tilailemaan mättöä. Kun Tuomas palasi tarjottimen kanssa, ei siinä kuitenkaan ollut Big Maceja tai ranskalaisia, vaan pari kahvia ja säälittävä jokin. "Mikä vittu toi on, missä ne big macit on?!", Jenna kiljui. "Se on vittu McMuffin, ja täältä ei saa kuin aamupalaa yhteentoista asti", Tuomas vastasi totaalisen alistuneena. Täydellisen Big Macin metsästys jatkuu siis edelleen; Tuomas on kuullut jälleen huhun, että Medanista, jonka läpi parivaljakko jossain vaiheessa kulkee, löytyy tämä huikea amerikkalainen kulinaarinen unelma.

McMuffinin jälkeen lähdimme etsimään halpaa transportaatiota lentokentälle. Päädyimme junamatkailuun, koska Lumpurin ruuhkat näyttivät karseilta. Keskusjuna-asemalla huomasimme Malaysian Airlinesin palvelupisteen, jossa pystyi chekkaamaan itsensä koneeseen. Koska aikaa oli tarpeeksi, saimme selvitettyä kaikki sotkut jotka eteen vielä tulivat. Ja niitä tuli paljon: paluulippu (joka todellakin siis tarvitaan) Indonesiasta puuttui ja Tuomaksen luottokortilla samana aamuna ostamat menoliput eivät olleet varmentuneet vielä systeemiin, joten jouduimme ostamaan liput uudestaan. Lupasivat laittaa rahat takaisin, mutta näin ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Usean eessuntaas- ravauksen jälkeen saimme vihdoin bägit selästä liukuhihnalle, ja olo keveni jälleen kummasti.

Lentokoneessa Jenna veti huomaamattaan tyhjällä vatsalla pikku viinihöpöt, ja matka tuntui sujuvan oikein rattoisasti. Denpasarin lentokentällä Tuomas napattiin tullijonosta ja vietiin kuumotettavaksi. "Ooo, you are from Finland? Ooo you have been in India? Ooo you smoke cigarettes? Ooo what you work in Finland? Ooooo.. Oke. Have a nice holiday". Ei kumihanskoja kuitenkaan. Ulos päästyämme saimme vastaamme aivan huikean (!) kosteuslämpöaallon, ja Jennan tukka sähähti afroksi samoin tein. Tuomaksen tukka ei reagoinut mitenkään. Taksikuskit tuntuivat olevan pihalla hotellimme sijainnista, joka oli Jennan mielestä ensimmäinen huolestuttava merkki. Vihdoin löytyi perusveijarikoijarikuski, joka saattoi törkeään ylihintaan HQ:n mestoille. Bali on sen verran iso saari, että maisemia on monenlaisia. Me saimme sen huonon; denpasarin loukoin loukko vei taas fiilikset, ja takana oleva pitkä matkustusputki ei auttanut asiaa. Valkeat hiekkarannat ja maagiset auringonlaskut tuntuivat todella kaukaisilta tuona sateisena ja haisevana iltana. Päätimme lähteä kukonlaulun aikaan marssimaan kohti satamaa, josta otimme paatin kohti paratiisia. Siitä lähtien fiilikset ovat olleet katossa. Pieni saari Balin itäpuolella (ei koiria eikä poliiseja), KahdenVaalean jälleennäkeminen ja uudet tuttavuudet tekivät muutamasta seuraavasta päivästä koko reissun lunkeimmat. Oikeastaan koko aika on mennyt hedoillessa, joka on paikallisten elämäntapa. Snorklausta, sukeltelua, riippumattoja, piiiiiiitkiä illallisia sekä yksi epäonninen kalastusreissu, jolla "kapteenin" sedän Rapala jätettiin roikkumaan luuultavasti näiden merien suurimman kalan suupieleen. Pakko on mainita vielä paikallinen HighFive, joka otti asiakseen järkätä meille kaikenlaista aktiviteettia. Kaveriparka tuli aina hakemaan yläfemmaa, mutta kun mikään diileistä ei ottanut onnistuakseen, muuttui HighFive pian LowFiveksi. Mutta mikään ei lannistanut tätä heeboa, sillä jokainen keskustelu päättyi kuitenkin sydämelliseen "Oke, ENJOOY"- lausahdukseen. Siitä tulee hitti.

Tämä hetki: Olemme Gili Trawangan- saarella jossa myrkkyviina pistää jengiä matalaksi aika kovalla tahdilla. Täten HQ pidättäytyy väkevistä alkoholeista ja keskittyy kittaamaan mietoja päihteitä. Tuomakselle ilmestyi pari päivää sitten saatanallisesti kutiavaa ihottumaa, mutta peruspillereillä alkaa sekin taittumaan. Paskantamisesta sen verran että löysät ajat ovat takanapäin, ja tilalle on tullut tiikerijoogaa vaativa meininki. Jenna haluaisi olla mies, jotta voisi istua pelkissä kalsareissa pihalla.

Että sillä lailla.

No niin, seuraavaksi Balille ja Tupitsan surffauskouluun!

Terv. Rakkula-Jenna & Syyhy-Tuomas

Sydän jäi Phuketiin

Syvä pahoittelu päivitysten uupumisesta.

Tosiaan viimeiset pari viikkoa ollaan vietetty melkoisessa limbossa siiderituristiystäviemme tultua samoille kylille parin viikon ördärilomalle. Parivaljakon perimmäinen, pohjimmainen ja syvin idea, eli hedon etsintä, on ollut välillä pelottavan kaukana. Ehkä on parasta aloittaa alusta..

Koh Lanta, tuo lunkeuden ja hedon tyyssija otti HQ:n vastaansa riippumatoilla, hitaalla ajankäynnillä sekä yyber-ystävällisillä ihmisillä. Lantan viikosta voidaan mainita muutama asia: pari ragecocktailia, palanut äässi, hyvää safkaa, lunkia, lunkia ja lunkia. Välillä jopa niin lunkia että hedo-oppilas Jenna alkoi jo haaveilla Phuketin vilinästä. Siitä haaveesta alkoi alamäki.

Pari lauttaa ja oltiin phuketissa. Ihan ensimmäisenä käytiin vetämässä pizzat, ja sen jälkeen otettiin koodi synttäriporukkaan, joka vietti rauhallisempaa lomaa idän lämmössä. Parit leppoisat parvekekännit jackpotia pelatessa. Ei mitään vikaa. Mutta sitten, Patong Beach, Bangla Road. Maanpäällinen helvetti, joka sai Tuomaksen epäilemään kaikkea; olemassaoloa, tarkoitusta, ihmistä. Se oli hirveää. Jopa Jennan sietokyky petti kun teiniprostituoitu kampesi itsensä huippulärveissä baaritiskille tankoon roikkumaan. Aivan vitun kaameeta. Suurin osa ajasta meni hotellihuoneessa ahdistellessa, varsinkin kun Jennalla nousi kuume (liekö järkytyksestä noussut). Apteekista pari vaaleanpunaista pilleriä ja tyttö oli entisensä! Nyt varmaan ihmettelette otsikkoa: Sydän jäi Phuketiin..? Noh, se jäi Otopin ostoskeskukseen ihanan naisen (Jennan ja Tapsan mielestä miehen) luo. Sain suukon ja kaikki! Sitä paitsi voitin hänet jopa naulapelissä, joten sen on pakko olla nainen. Ehkä on parempi etten koskaan saa tietää, vaan muisto jää elämään ihanana <3

No niin, no niin. Näiden seikkailujen jälkeen Hedon etsintää häiritsemään tulivat "pari naisystävää suomesta". Kolonnialistinen taksi niemen toiselle puolelle pelotti osaa matkustajista; paikalliset tiet ja ajotyyli kun eivät olleet kaikille entuudestaan tuttuja. Perusvenausta ja paatilla Koh Taolle. Käytiin ostamassa matkapahoinvointipillereitä seuraaville matkoille, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kolme naista ja yksi mies- asetelma kahdeksi viikoksi saattaa pistää miehen kuin miehen ruumiin ja sielun koetukselle. Pizzaa, pastaa, perusördäystä, TYTTÖJEN JUTTUJA ja kaameita kankkusia. Vittu nyt tiedän minkälaisia KIERUKOITA on olemassa, vuodot, häpykarvoitus.. KAIKKI! Onneksi Tuomas sai pari vapaapäivää tyttärien lähdettyä sukelluskurssille, ja aikaa jäi myös itsetutkiskelulle ja masturbaatiolle. Ei vais ;) Mutta mikään ei ole ikuista. Sukelluskurssi loppui, ja sitähän juhlistettiin niinkuin huomista ei olisi. Pari suomalaista kurssilta messiin ja meininki sen kuin paheni. En tiedä oliko se testosteroni-tason nousu, vaiko ne lukuisat samsong- bucketit, mutta hauskaa ja sekavaa oli.
Jenna on sukelluksesta innoissaan, ja tästä lähin HQ aikoo viettää mahdollisimman paljon aikaa pinnan alla!

Eilen Tuomas päätti rankaista itseään kävelemällä itsarimäkiä ylös näköalapaikalle. Jenna roikkui mukana ensimmäisen mäen, mutta tunsi olevansa jo synnitön, ja lähti rannalle. Tuomas eteni naureskellen ylös asti ja veti pari bisseä maisemasta sekä paikallisten päiväkänniläisten seurasta nauttien. Alas päästyään, kuula ja hartiat palaneena, Tuomas suuntasi kulkunsa lähimpään katukeittiöön, ja tilasi itselleen virkistävän mangoshaken. Ja taas alkoi alamäki. Double Dragon iski kuin salama. Tuomaksen ylä- ja alapää rupesivat kamppailemaan verisesti siitä, kumpi saa tungettua enemmän ja väkivaltaisemmin sisuskaluja pihalle. Tähän yhdistettynä 38.5 kuume, hirvittävä närästys sekä orastava pukama. Kahdentoista tunnin hirvittävä piina, nestehukka ja hallusinaatiot. Ainoa hyvä puoli tässä oli se, että Tuomaksen ei tarvinut lähteä bailaamaan tyttöjen viimeisen illan kunniaksi.

Tänään tytöt lähtivät kotimatkalle, ja vatsa sekä mieli rauhoittuivat. Huomenna sukeltamaan ja ylihuomenna alkaa matka kohti Kuala Lumpuria. Tuomas on kuullut huhun, että eräs Vaalea kaveri on nähty dorkailemassa jossain päin Indonesiaa! Saas nähdä, josko huhuissa on perää, ja onnistumme löytämään tämän sankarin.

Niistä seikkailuista lisää ensi jaksossa!

Pysy kelkassa

Terv: Tuomas & Jenna

Tietokoneet on Perseestä

4.46 min video ja 40 tuntia uploadausta.

Oikeita tunnelmia Oikeilta mestoilta luvassa Heti, kun saan tämän teknologiavihan lientymään.

P.s. Koitetaan synkata blogitekstit ja videot mahdollisimman lähelle toisiaan, joten seuraavana vuorossa on sekä teksti, että video Koh Lantan tunnelmista. Ja siinä saattaa mennä hetki :)

P.p.s. Tietääkö kukaan mitään HYVÄÄ convertteri-ohjelmaa?

Hedoquest - Bangkok

Ajonjärjestäjille palkankorotus

Hei nöpöliinit,

Koh Lantalla ollaan, eikä se vaatinut kuin 21 tuntia pakaroiden litistystä, neljä eri bussia ja kaksi eri lauttaa. Jennan kärsivällisyyttä on siis jälleen koeteltu eri "äärisolosuhteissa"; kakkaset lattiat ja paha döfis, venausta ja odotusta, jääpuikot hikisissä hiuksissa ja snadi hämppäri toaletin katossa. Univajetta neidillä taitaa olla melkein yhden vuorokauden edestä. Melkoista meininkiä siis.

Nyt ovat kuitenkin asiat mallillaan. Hanurit ovat palanneet somaan ulkomuotoonsa, kainalot on hoonattu ja sielut alkavat palailemaan onkaloihinsa. Huomenna pohjoisen valkoiset rantaleijonat lähtevät seikkailemaan kohti aallokoita, ja nenänpäihin olisi tarkoitus saada hieman väriä. Elämä on ihanaa ja palmut on jees!

Pe rus ter vei sin: HedoTuomas ja QuestJenna