Dodi. Viime päivityksestä onkin jo noin kuukausi aikaa, ja siihen kuukauteen on jälleen kerran mahtunut kaikenlaista. Blogipäivityksiin ei millään tunnu riittävän aikaa, etenkään kun vahvasta yrityksestä huolimatta emme ole saaneet karistettua Pispalan seinäntöhrijöitä (taiteilijoita?) kannoiltamme. Päiväbudjetitkin paukkuvat kun Tuomas ja Tiivis pääsevät Öllin makuun. Jahas, lähdetäänpä jälleen alusta..
Lake Toban viimeisinä päivinä avasimme virallisesti tämän vuoden grillikauden. Neljä suomidorkaa saivat idean väsättyään rannalla "kesäristikoita", joissa toistuivat tasaiseen tahtiin tutut sanat; grilli, muurikka, olut, makkara (kiitos Niinalle ristikoista :) ). Parin neuvoa-antavan jälkeen marssimme guest housen köökkiin ilmoittamaan grillaus-innokkuudestamme. Ehdotus otettiin vastaan makeasti höröttäen, mutta pienen kutittelun jälkeen saimme neuvoteltua itsemme keittiön antimille. Mukaan tarttui muutama kanafile sekä perustarvikkeet kippoineen ja mömmöineen. Muut ainekset kävimme shoppailemassa katukaupoista. Enää puuttui itse grilli, joka rakennettiin lopulta yhdessä guest housen duunailijoiden innokkaalla avustuksella. Sana levisi, ja paikallinen vänkyräleukamummo tuli kauppaamaan polttopuita. Kyseinen koijari yritti veloittaa isosta sylillisestä laudanpätkiä lähes 20 euroa, mutta rouvan aviomies tuli häpeillen paikalle ja tiputti hinnan alle viiteen euroon. Lähes kaikki olivat tyytyväisiä. Marinoidut kasvisvartaat sekä kanatikut tekivät kauppansa, ja ilta oli muutenkin great succes, kunnes saimme kuulla että majatalomme Batak- bändin nuori rumpali oli saanut surmansa liikenneonnettomuudessa vähän matkan päässä. Levätköön hän rauhassa.
Ja iloisempiin tunnelmiin. Oli aika jättää Toba taakse, ja jatkaa matkaa kohti Bukit Lawangia. Tässä kohtaa otimme lyhyeksi jääneen eron Eevasta ja Tiiviksestä. Pitkähkö bussimatka vuoristoteillä sai HQ:n ruumiinnesteet liikkeelle, ja ne pysyivät vain vaivoin sisällä. Perille saavuttuamme tiesimme, että flemumeininki sopii meille. Parin päivän perusihmettelyn jälkeen suuntasimme oppaamme Robetin (kiitos eeva & Tiivis) johdolla syvälle synkkään sumatran viidakkoon. Vaikka oikeasti kauhean syvälle ei mentykään, oli kokemus vertaansa vailla! Reppulämmin muona käsin syötynä banaaninlehdeltä teki tehtävänsä Jennan ruoansulatukselle. Shitbreakeja pidettiin useampi, ja päivän ehdoton kohokohta koettiin, kun erään töräytyksen jälkeen neidin käsivartta koristi iilimato. Kirkumalla se ei lähtenyt irti, joten sankariseikkalija Tuomaksen oli revittävä se pois suurta habaansa käyttäen. Neidin fobialista kasvoi jälleen. Päivän toinen highlight oli muutaman orangin taianomainen kohtaaminen. Kaiken kaikkiaan Bukit Lawangin viidakkoreissu yltää HQ:n reissurankingissa erittäin korkealle. Joki joka kiemurteli kuohuten halki jylhien maisemien oli kerta kaikkiaan mitä suurinta iloa silmälle. Tuomas peräsimessä laskettelimme tuubiraftilla takaisin headquartereille ja nollasimme reissun rasitukset usealla (!) Bintangilla.
 |
| Jenna ja kenttälounas |
 |
| Orang Hutan |
Mitäs sitten, no sittttenhän matkamme oli tullut siihen vaiheeseen, että Indonesia oli jätettävä taakse, ja matka jatkui kohti Thaimaata. Edelliskerrasta viisastuneena jätimme lentojemme väliin reippaat parikymmentä tuntia, ja vietimme tylsääkin tylsemmän päivän Kuala Lumpurin laitamilla. Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on upea dinneri kiinalaisessa ravintolassa möuhkeine rapuannoksineen.
No niin, otimme lennot Krabille koska tiesimme että Pispalan pääkallotatuoidut elämäntapafuulaajat olivat Bangkokissa, ja koitimme pitää hajuraon vähintään järvenpää - ivalo mittaisena. Tuomaksen sormenpäitä kutitteli siihen malliin, että päätimme iskeä Tonsai beachille kiviä rakastelemaan. Siellä koimmekin upean yllätyksen kun törmäsimme Gili Airilla tutustumiimme Jaakkoon ja Katjaan. Mutta kohtalo oli jälleen julma ja kyseinen parivaljakko oli kiipeilynsä kiipeillyt, ja lähdössä seuraavana päivänä Koh Lantan kautta kohti Malesian F1 GP:tä. Savuisen illan jälkeen hyvästelimme Jäppiset rantatörmäällä, ja törmäsimme järkytykseksemme keihinkä muihin, kuin Pispalan tofustalkkereihin! Väänsimme naamat hymyyn, ja alistuimme kohtaloon; näistä hoonaajista ei päästäisi eroon. Seuraavat päivät harrastimme kaikkea mahdollista: kiipeilyä, melontaa, beachvolleytä ja perusdorkailua. Jennan kissimirrivietti oli kovimmillaan, sillä ranta oli täynnä "suloisia" rääpäleitä, joista pari ruokittiin ja yövytettiin HQ:n bungalowissa. Kiipeily oli ERITTÄIN jees. Jopa Jenna löysi oman sisäisen kivien rakastelijansa. Neiti lanseerasi myös uuden "polvikiipeily"- tekniikan, josta jäi jäljet sekä sieluun että ruumiiseen. Ehkä parhainta oli 'Deep Water Solo', jossa jokainen sai kiivetä rohkeutensa rajoissa korkeuksiin, joista ainoa alaspääsy oli hypätä alas veteen. Tiivis nappasi kuolemaa halveksuen isoimman loikan, kohoten aina lähes kahteenkymmeneen metriin, ja hypäten virnuillen alas, vilkaisten tärisevää Tuomasta, joka kyyhötti metrin alempana. Tytötkin kiipeilivät kauniisti, mutta rohkeus petti "hieman" alempana. Tonsai oli erittäin jees, ja HQ tulee palaamaan mestoille tulevilla reissuilla.
 |
| Jennan polvet |
 |
| Tepsukka |
 |
| Tofudorkat |
 |
| Tonsai |
No ni. Nyt ollaan Koh Lantalla ja täällä on vitun kuuma. Lisäksi joku runkkari yritti ottaa Jennasta kuvia seinässä olevan reiän kautta neidin ollessa suihkussa. Saas nähdä miten hommat kehittyy.
Terv. SuihkuJenna & ViuhahtajaTuomas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti