Hellurei ja hellät pakarat! On jälleen tullut aika herkistellä viime aikojen seikkailuja upeassa Aasiassa. Mukaan on mahtunut mitä mielettömimpiä huudeja, daivailuja sekä ihmisiä. Laakerit vinkuvat kun HQ:n reissu kiitää kohti päätöstään... Huh huh. Ehkä on JÄLLEEN kerran aloitettava aivan, aivan alusta.
Jahas, lokikirjan mukaan viimeinen merkintä on päivätty Koh Lantalle Thaimaan Andamaaneille. Kuiteskin on käynyt näin, että joudumme mainitsemaan sieltä vielä erään mukavan hetken: Jennan huikean painostuksen alaisena buukkasimme jälleen uuden kalastusreissun.. (!) Tällä kertaa homma osui kuitenkin lähes nappiin. Kalaa kiskottiin ylös kaksin käsin ja veneenpohja oli suomuista valkea. Eeva hengaili tuttuun tapaansa vastavirtameiningillä Palestiinalaisen terroristin näköisenä veneen keulassa, ja paasasi muiden tofuräyhääjien tapaan siitä, kuinka kaloillakin on tunteet ;) Fiilis oli muuten todella jees, ja vaikka mestariBarracuda ei tehnytkään muuta kuin ilmoitti olemassaolostaan, voimme kutsua päivän saalista merkittäväksi. Illalla näytimme thaikuille grillauksen saloja, ja väänsimme suomityyliin koko baarille kunnon mäsärit. Ilta oli täynnä inspiraatiota ja rantakapakan isäntä aikoi tulevaisuudessakin toteuttaa FinnishBBQ -iltamia. Jennakin pääsi pitkästä aikaa hiplailemaan viinapulloja tiskin taakse ja kaikki olivat onnellisia elämänsä loppuun asti.
No niin. Loppuu se fiilistely. Lantalta perusbussi(t) Bangkokiin, ja aamuherätys viideltä Khao Sanin kupeessa. Jenna jätti vasta ostetut reibanit matkalle, ja Tuomas on aukonut päätään kyseisestä asiasta siitä eteenpäin. Jäähyväiskännit Eevan & Tiiviksen kanssa sujuivat odotetulla tavalla. Tiivis otti tietenkin tatuoinnin, Eeva hillui ympäriinsä tofuhöyrypäissään, Jenna söi sekä oksensi skorpionin ja Tuomas imppasi heliumia. Kaiken kaikkiaan täydellinen reissukumppanuus sai arvoisensa lopun, ja saatoimme päästää Piispat takaisin Suomeen fiilistelemään loskaa. Darran helpotettua ostimme liput Kambodzan Sihanoukvilleen, mielessämme Koh Rong, ja Hänen valkeat santansa.
Sihanoukvillessä vietimme tällä kertaa ainoastaan pari päivää, ja säätelimme hommia Koh Rongille. Mukaan tarttui kaikenlaista; kynttilöitä, taskulamppu, linkkuveitsi, viinipullo, vodkapullo, toinen viinipullo, kaksi fetapakettia, gruyere-juusto, salamipötkö sekä taivaallinen patonki (kiitos ranskan kolonialismin). Soitimme Herra Jonesille, teimme treffit, ja lähdimme kiitämään kohti BHGH:ta. Broken Heart Guest House on äärimmäisen upea mesta: ainoa guest house seitsemän kilometrin pituisen saaren toisessa päädyssä. Sähköä ei ole, ja touhu on muutenkin nautittavan alkukantainen. Täydellinen paikka todelliseen levytykseen ja ravintolakin löytyy. Kävimme syömässä heti saarelle päästyämme perinteiset TheMakkaraperunat, jonka jälkeen iskimme rannalle hakemaan D- vitamiinia. Siinä loikoillessa huomasimme, että koko keittiöhenkilökunta käveli kassit olalla kohti rannan toista päätyä. Tuli ilmi, että erinäisten syiden takia Herra Jonesin oli irtisanottava koko ylläpito, ja siitä alkoikin lysti. Kiitimme kuudetta aistiamme, ja elelimme lokoisasti fetasalamigruyerejuustoleivillä sekä viinivodkalla. Parin päivän jälkeen, eväiden loputtua, alkoi vatsanpohjaa kourimaan ja lähdimme nöyränä kyselemään ruoan perään. Jones oli saanut avukseen viidakosta kömynneen upean (?!) jenkkipariskunnan, joka alkoi auttamaan paikan ylläpidossa ilmaiseksi. Tässä vaiheessa suomijuntit raapivat päätään, ja totesivat, että ehkä tässä voisi itsekin laittaa kortensa kekoon. Työnjako oli seuraavanlainen: jenkit hoitivat tiskin & tiskit, ja HQ iski essut päälleen ja marssi köökkiin. Rasvakattila kärysi kun Tuomas liekitti ranskalaisia ja Jenna pyöri veitset heiluen ympäri keittiötä etsien raaka-aineita. Itsevarmuus kasvoi, kun perusjenkkipenska-asiakkaat vanhempineen rakastivat Jennan ja Tuomaksen TheMakkaraperunoita..... ei helvetti, nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen, kun tuuli meinaa viedä läppärin messissään!!!! Kauhea Myrsky! - to be continued..
... Ja niin, viisi päiväähän siinä taas meni ennen kuin saimme itseämme niskasta kiinni. Noh, jälleen paria kokemusta rikkaampana lähdemme kirjoittamaan..
No niin, kun ensimmäinen päivä köökissä saatiin pulkkaan (ilman tiedossa olevia kuolemantapauksia), palkitsi Herra Jones meidät ruhtinaallisella iltafiilistelyllä 105B - baarissa. Todd ja Jessie osoittautuivat kovan luokan hörppääjiksi, joten olimme onnellisia siitä, että meidän työsopimuksemme ei käsittänyt krapuladuuneja, ja seuraavan päivän kokkailuintoilu siirtyi myöhäiseen iltapäivään. Viidakkoravintelin erikoisuuksina tarjoiltiin mm. spaghetti bolognaisea ja keitettyjä perunoita nakkikastikkeella! Huh. Tässä kohtaa mukaan saatiin lisää Suomivahvistusta, kun Nico - Rauman lahja Kambodzan tatuointitaiteelle iski rentoutuslomalle Phnom Penhistä. Lähipäivien Duuuneihin kuului myös bungalowien siivoilua sekä perspesuvesiämpäreiden täyttöä. Jossain vaiheessa tekovalon puuttuminen rupesi aiheuttamaan Jennalle pelkotiloja, olihan saari täynnä myrkkykäärmeitä, skorpioneja, rottia, nyrkin kokoisia hämähäkkejä, punasilmäisiä tappaja-apinoita sekä verenhimoisia krokotiileja, joten täytyy myöntää ettei pelko ollut TÄYSIN aiheetonta. Viimeinen tikki oli, kun neiti suihkusta poistullessaan otti ihokontaktia tällaisen 16 jalkaisen tarantellan kanssa. Tarzan- Tuomas hoiteli pedon kylmän viileästi shampoo- pullolla, mutta Jenna meni totaaliseen shokkiin, ja "nukkui" seuraavan yön toinen silmä auki, tarkkaillen pimeitä nurkkia kännykän valolla. Lähtö oli lähellä, mutta Herra Jones sai suostuteltua Jennan jäämään luvattuaan pari siideriä ja viskipullon. Siiidereitä ei koskaan tullut, mutta upouusi generaattori sai toivon sykkimään kaikkien sydämissä. Valojen rävähdettyä päälle, kuului vastarannalle saakka mielipuolinen mylvintä, ja pullonkorkit lentelivät kuin luodit saluunassa. Bailut alkoivat, ja iltaan kuului muunmuassa Tuomaksen ja Herra Jonesin hilpeä duetto "Hopeisen Kuun" tahtiin, Khmerien käsivenkula- tanssia ja lupailuja ikuisesta ystävyydestä. Ehdoton kohokohta oli kuitenkin kun aamuyön pikkutunneilla iskimme rantaveteen, ja lokoilimme vedessä uskomatonta valoshowta katsellen. Yö oli tyyni ja fosforiplanktoni (!) loisti vartaloidemme liikkeessä samalla kun taivaanrantaan piirtyi mitä uskomattomimpia salamoita. Hitto mikä fiilis! Muuuutaman päivän jälkeen jätimme jäähyväiset paratiisirannalle ja lähdimme takaisin Sihanoukvilleen viettämään Khmerien uuttavuotta.
20 dollarin ylihintaiset botskitiketit saatiin skipattua, kun Tuomas uskotteli sinisilmäisenä että olimme ostaneet ne jo, mutta punasilmäiset tappaja- apinat tulivat ja ryöstivät Tarzanin puhtaaksi. Jenna häpesi silmät päästään, mutta mantereelle päästyämme Tuomas palkitsi neidin huoneella, johon kuului kuuma suihku ja semi- puhtaat lakanat. Oli formulaviikonloppu, ja Tuomas hölläsi hermojaan sunnuntain GP:n lämmittelykierroksen aikana tuplaPastiksella. Itse kilpailun aikana herra tutustui pohjois- brittiläiseen pariskuntaan, Daveen ja Kathyyn, haukkuen kaikenmaailman Jensonit ja Lewisit. Rakkaus oli taattu, ja heidän kanssaan vietimmekin muutaman seuraavan päivän leppoisasti dorkaillen. Treffit on jälleen kerran tehty ensi kesäksi Loviisaan, jonne tällä pariskunnalla on oikeasti potentiaalinen mahdollisuus ilmaantua, sillä heidän ensi kesänsä tulee menemään ympäri pohjolaa karavaanarilla ajellen. Jälleen haikeat jäähyväiset ja bussi kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penhia.
Koh Lanta
Jahas, lokikirjan mukaan viimeinen merkintä on päivätty Koh Lantalle Thaimaan Andamaaneille. Kuiteskin on käynyt näin, että joudumme mainitsemaan sieltä vielä erään mukavan hetken: Jennan huikean painostuksen alaisena buukkasimme jälleen uuden kalastusreissun.. (!) Tällä kertaa homma osui kuitenkin lähes nappiin. Kalaa kiskottiin ylös kaksin käsin ja veneenpohja oli suomuista valkea. Eeva hengaili tuttuun tapaansa vastavirtameiningillä Palestiinalaisen terroristin näköisenä veneen keulassa, ja paasasi muiden tofuräyhääjien tapaan siitä, kuinka kaloillakin on tunteet ;) Fiilis oli muuten todella jees, ja vaikka mestariBarracuda ei tehnytkään muuta kuin ilmoitti olemassaolostaan, voimme kutsua päivän saalista merkittäväksi. Illalla näytimme thaikuille grillauksen saloja, ja väänsimme suomityyliin koko baarille kunnon mäsärit. Ilta oli täynnä inspiraatiota ja rantakapakan isäntä aikoi tulevaisuudessakin toteuttaa FinnishBBQ -iltamia. Jennakin pääsi pitkästä aikaa hiplailemaan viinapulloja tiskin taakse ja kaikki olivat onnellisia elämänsä loppuun asti.
Bangkok
No niin. Loppuu se fiilistely. Lantalta perusbussi(t) Bangkokiin, ja aamuherätys viideltä Khao Sanin kupeessa. Jenna jätti vasta ostetut reibanit matkalle, ja Tuomas on aukonut päätään kyseisestä asiasta siitä eteenpäin. Jäähyväiskännit Eevan & Tiiviksen kanssa sujuivat odotetulla tavalla. Tiivis otti tietenkin tatuoinnin, Eeva hillui ympäriinsä tofuhöyrypäissään, Jenna söi sekä oksensi skorpionin ja Tuomas imppasi heliumia. Kaiken kaikkiaan täydellinen reissukumppanuus sai arvoisensa lopun, ja saatoimme päästää Piispat takaisin Suomeen fiilistelemään loskaa. Darran helpotettua ostimme liput Kambodzan Sihanoukvilleen, mielessämme Koh Rong, ja Hänen valkeat santansa.
Sihanoukville & Koh Rong
Sihanoukvillessä vietimme tällä kertaa ainoastaan pari päivää, ja säätelimme hommia Koh Rongille. Mukaan tarttui kaikenlaista; kynttilöitä, taskulamppu, linkkuveitsi, viinipullo, vodkapullo, toinen viinipullo, kaksi fetapakettia, gruyere-juusto, salamipötkö sekä taivaallinen patonki (kiitos ranskan kolonialismin). Soitimme Herra Jonesille, teimme treffit, ja lähdimme kiitämään kohti BHGH:ta. Broken Heart Guest House on äärimmäisen upea mesta: ainoa guest house seitsemän kilometrin pituisen saaren toisessa päädyssä. Sähköä ei ole, ja touhu on muutenkin nautittavan alkukantainen. Täydellinen paikka todelliseen levytykseen ja ravintolakin löytyy. Kävimme syömässä heti saarelle päästyämme perinteiset TheMakkaraperunat, jonka jälkeen iskimme rannalle hakemaan D- vitamiinia. Siinä loikoillessa huomasimme, että koko keittiöhenkilökunta käveli kassit olalla kohti rannan toista päätyä. Tuli ilmi, että erinäisten syiden takia Herra Jonesin oli irtisanottava koko ylläpito, ja siitä alkoikin lysti. Kiitimme kuudetta aistiamme, ja elelimme lokoisasti fetasalamigruyerejuustoleivillä sekä viinivodkalla. Parin päivän jälkeen, eväiden loputtua, alkoi vatsanpohjaa kourimaan ja lähdimme nöyränä kyselemään ruoan perään. Jones oli saanut avukseen viidakosta kömynneen upean (?!) jenkkipariskunnan, joka alkoi auttamaan paikan ylläpidossa ilmaiseksi. Tässä vaiheessa suomijuntit raapivat päätään, ja totesivat, että ehkä tässä voisi itsekin laittaa kortensa kekoon. Työnjako oli seuraavanlainen: jenkit hoitivat tiskin & tiskit, ja HQ iski essut päälleen ja marssi köökkiin. Rasvakattila kärysi kun Tuomas liekitti ranskalaisia ja Jenna pyöri veitset heiluen ympäri keittiötä etsien raaka-aineita. Itsevarmuus kasvoi, kun perusjenkkipenska-asiakkaat vanhempineen rakastivat Jennan ja Tuomaksen TheMakkaraperunoita..... ei helvetti, nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen, kun tuuli meinaa viedä läppärin messissään!!!! Kauhea Myrsky! - to be continued..
... Ja niin, viisi päiväähän siinä taas meni ennen kuin saimme itseämme niskasta kiinni. Noh, jälleen paria kokemusta rikkaampana lähdemme kirjoittamaan..
No niin, kun ensimmäinen päivä köökissä saatiin pulkkaan (ilman tiedossa olevia kuolemantapauksia), palkitsi Herra Jones meidät ruhtinaallisella iltafiilistelyllä 105B - baarissa. Todd ja Jessie osoittautuivat kovan luokan hörppääjiksi, joten olimme onnellisia siitä, että meidän työsopimuksemme ei käsittänyt krapuladuuneja, ja seuraavan päivän kokkailuintoilu siirtyi myöhäiseen iltapäivään. Viidakkoravintelin erikoisuuksina tarjoiltiin mm. spaghetti bolognaisea ja keitettyjä perunoita nakkikastikkeella! Huh. Tässä kohtaa mukaan saatiin lisää Suomivahvistusta, kun Nico - Rauman lahja Kambodzan tatuointitaiteelle iski rentoutuslomalle Phnom Penhistä. Lähipäivien Duuuneihin kuului myös bungalowien siivoilua sekä perspesuvesiämpäreiden täyttöä. Jossain vaiheessa tekovalon puuttuminen rupesi aiheuttamaan Jennalle pelkotiloja, olihan saari täynnä myrkkykäärmeitä, skorpioneja, rottia, nyrkin kokoisia hämähäkkejä, punasilmäisiä tappaja-apinoita sekä verenhimoisia krokotiileja, joten täytyy myöntää ettei pelko ollut TÄYSIN aiheetonta. Viimeinen tikki oli, kun neiti suihkusta poistullessaan otti ihokontaktia tällaisen 16 jalkaisen tarantellan kanssa. Tarzan- Tuomas hoiteli pedon kylmän viileästi shampoo- pullolla, mutta Jenna meni totaaliseen shokkiin, ja "nukkui" seuraavan yön toinen silmä auki, tarkkaillen pimeitä nurkkia kännykän valolla. Lähtö oli lähellä, mutta Herra Jones sai suostuteltua Jennan jäämään luvattuaan pari siideriä ja viskipullon. Siiidereitä ei koskaan tullut, mutta upouusi generaattori sai toivon sykkimään kaikkien sydämissä. Valojen rävähdettyä päälle, kuului vastarannalle saakka mielipuolinen mylvintä, ja pullonkorkit lentelivät kuin luodit saluunassa. Bailut alkoivat, ja iltaan kuului muunmuassa Tuomaksen ja Herra Jonesin hilpeä duetto "Hopeisen Kuun" tahtiin, Khmerien käsivenkula- tanssia ja lupailuja ikuisesta ystävyydestä. Ehdoton kohokohta oli kuitenkin kun aamuyön pikkutunneilla iskimme rantaveteen, ja lokoilimme vedessä uskomatonta valoshowta katsellen. Yö oli tyyni ja fosforiplanktoni (!) loisti vartaloidemme liikkeessä samalla kun taivaanrantaan piirtyi mitä uskomattomimpia salamoita. Hitto mikä fiilis! Muuuutaman päivän jälkeen jätimme jäähyväiset paratiisirannalle ja lähdimme takaisin Sihanoukvilleen viettämään Khmerien uuttavuotta.
Sihanoukville again..
20 dollarin ylihintaiset botskitiketit saatiin skipattua, kun Tuomas uskotteli sinisilmäisenä että olimme ostaneet ne jo, mutta punasilmäiset tappaja- apinat tulivat ja ryöstivät Tarzanin puhtaaksi. Jenna häpesi silmät päästään, mutta mantereelle päästyämme Tuomas palkitsi neidin huoneella, johon kuului kuuma suihku ja semi- puhtaat lakanat. Oli formulaviikonloppu, ja Tuomas hölläsi hermojaan sunnuntain GP:n lämmittelykierroksen aikana tuplaPastiksella. Itse kilpailun aikana herra tutustui pohjois- brittiläiseen pariskuntaan, Daveen ja Kathyyn, haukkuen kaikenmaailman Jensonit ja Lewisit. Rakkaus oli taattu, ja heidän kanssaan vietimmekin muutaman seuraavan päivän leppoisasti dorkaillen. Treffit on jälleen kerran tehty ensi kesäksi Loviisaan, jonne tällä pariskunnalla on oikeasti potentiaalinen mahdollisuus ilmaantua, sillä heidän ensi kesänsä tulee menemään ympäri pohjolaa karavaanarilla ajellen. Jälleen haikeat jäähyväiset ja bussi kohti Kambodzan pääkaupunkia Phnom Penhia.
Phnom Penh
Saavuimme Idän Eldoradoon tarkoituksena viettää pari päivää kovemman luokan hotellissa. Homma meni ketuiksi kun törmäsimme patsastelukävelyllä Toddiin ja Jessieen, jotka olivat matkalla tapaamaan Nicoa tatuoinnin merkeissä.. Noh, jälleennäkemisen riemussa sovimme tietenkin illaksi tällit. Phnom Penh otti HQ:n vastaansa sellaisella riemulla, että kahden päivän majoittuminen muuttui viideksi, ja Jenna erityisesti jäi kaipaamaan seuraavaa jälleennäkemistä kyseisen kaupungin kanssa. "Perusnähtävyydet" otettiin haltuun, mukaanlukien synkähköt Killing Fields sekä tappovankila S-21. Tunteiden hirmumyrskyä tasoiteltiin tietenkin muutamalla lasillisella hienoa ranskalaista valkoviiniä. Kambodza on hieno maa, ei voi kerta kaikkiaan muuta sanoa. Uudestisyntynyt valtio, jolla on mieletön historia, loistavia ihmisiä ja muutenkin jollain tavalla kaunis meininki. Tänne HQ palaa vielä.
Laos, Don Det
Matkasimme halki punahiekkaisen Khmerien maan ja ylitimme rajan Laosin puolelle. Viisumit saatiin hankittua suoraan rajalta pienen voitelun turvin, vaikka Suomen viranomaisten mukaan se ei ole mahdollista. Itse asiassa tällä kertaa laiskuus oli huipussaan, ja parilla dollarilla sankariseikkailijoiden ei tarvinut edes poistua bussista, kun leimat iskettiin passeihimme suoralta kädeltä. Saavuimme neljäntoista tunnin trrravellauksen päätteeksi Mekong- joen keskelle, Don Detille. Lieneekö aita madaltunut, kun tällä kertaa fiilistelyseuran etsimiseen meni vain noin puoli tuntia, ja otimme uhreiksimme naapuritöllin asukkaat. Nick & Steff olivat kolmekymppisiä etsijöitä, joiden elämä kaipasi uutta suuntaa, ja tarkoituksena oli pyöriä ympäri Aasiaa vuoden päivät. Vietimme Jennan syntymäpäivää pari akselinpyörähdystä etuajassa, ja menimme pienelle saarelle Don Detin kupeeseen grillailemaan ja katselemaan Mekongin UPEITA maisemia. Heti kun aurinko oli laskenut, nousi toiselta puolelta taivaanrantaa täysikuu, ja ilta oli menestys! Tuomas selvitti Nickille saunan saloja, ja he hikoilivat nuotion loisteessa mennen tämän jälkeen virkistävälle naku- uinnille jokihirviöiden kanssa.
Jaa niin nyt vai? Noh, HQ on ottanut lunkia ja loikoillut riippumatossa sekä pyöräillyt ympäri Don Detin maalaismaisemia. Jenna on adoptoinut jo puolet saaren eläimistä, ja antanut muutamalle kirppusäkille kunnon kylvyn. Matka jatkuu kohti vääjäämätöntä loppuaan, mutta reissuväsymystä EI tunnu (paitsi ehkä neidillä). Kaasu hirtetään vielä kerran kiinni, kun matkakaksikko suuntaa kohti Vang Vienia, jossa polliisit ovat karsineet joenvarren tarjoilua; viime vuoden tuubailun sadoksi saatiin 23 kuollutta dorkaa, ja itsensätelomismahdollisuudet ovat nyt paljon heikommat. Tästä huolimatta HQ aikoo iskeä mestoille, ja koittaa kaikkensa, jotta täysiverinen jokimatka traktorin sisäkumilla tulee kunnialla Suoritettua. Do it!
Hikisin terveisin,
Puuma & ToiBoi
P.s. Kuvia ei tällä kertaa saada iskettyä koska Laosin wifi ei kerta kaikkiaan kykene siihen.
