No niin ja Ring a Ling!
Thaimaa on jäänyt taakse, ja HedoQuest- kaksikko on kohdannut uusia kulttuurishokkeja sekä perussäätöjä. Kutinaa, janoa, rakkuloita ja hikoilua, tietenkään perushedoilua unohtamatta. Ehkä on jälleen kerran aloitettava alusta..
Viimeiset hetket Koh Taolla meni odotellessa Koh Taolta poispääsyä. Sukellukset menivät erittäin hyvin, mutta superEgon omaavat brittiteinit sekä rrrrakkaan länsinaapurimme pinkkeihin sonnustautuneet Juuunakset ja Hjördikset alkoivat raastaa kupoliamme toden teolla. Arroganssilla ei tuntunut olevan rajaa.. Käytiin vain ottamassa hieman inkkiä ihon alle, ja sen jälkeen luikittiin vittuun sieltä.
Seitsemän tunnin intiimin yösillipurkkibotskin jälkeen saavuimme Surat Thaniin, josta matkamme jatkui linja-autolla kohti etelää ja Malesiaa. Aamu seitsemästä ilta yhteentoista busauteltiin rajuissa maisemissa, japaniksi (?) dupattuja leffoja katsellessa ja aina hetkittäisiä unensirpaleita saaden. Kuala Lumpuriin saavuttaessa kummankin kieliä kostutti toive BIG MACistä. Ja kuinka ollakaan, maantiekiiturimme tiputti meidät uskomattomalla onnella sekä hotellimme, ETTÄ McDonaldsin läheisyyteen. Tuomas fiksuna päätti, että "viedään ensin rinkat pois selästä", josta Jenna oli eri mieltä: "eikö voitaisi mennä suoraan syömään, kun ei näistä tiedä kauan ne on auki". "Vittu tää on Kuala Lumpur, täällä on kaikki aina auki", vastasi Tuomas. Niinpä. Tai sitten ei. Kun pääsimme mäkkärin eteen ILMAN niitä rinkkoja, näimme lasin läpi ainoastaan virnuilevan huntupäisen muslimin kuuraamassa lattioita - Ensimmäinen virhe. Lähdettiin etsimään keskustasta toista mäkkäriä - Toinen virhe. Kun Jennan tallustelumotivaatio loppui, pysähdyimme huorabaariin vetämään perusburgerit - Kolmas virhe. Vatsa turvoksissa ja nuppi siitä kuvottavasta paskasta ahdistuneena dallailimme takaisin kämpille korjailemaan univajetta. Sovimme ennen nukkumaanmenoa, että aamupala vedetään sitten "tiedät kyllä missä". Lämmin suihku, pehmeät (!) lakanat ja tieto aamun kulinaristisesta nautinnosta saattoivat sankarimme rauhalliseen uneen. Mutta hyvä meininki ei kestänyt kauaa. Rinkat selässä marssimme aamulla jälleen kohti mäkkäriä, joka tällä kertaa oli auki. Jenna istahti pöytään ja Tuomas lähti kuola valuen tiskille tilailemaan mättöä. Kun Tuomas palasi tarjottimen kanssa, ei siinä kuitenkaan ollut Big Maceja tai ranskalaisia, vaan pari kahvia ja säälittävä jokin. "Mikä vittu toi on, missä ne big macit on?!", Jenna kiljui. "Se on vittu McMuffin, ja täältä ei saa kuin aamupalaa yhteentoista asti", Tuomas vastasi totaalisen alistuneena. Täydellisen Big Macin metsästys jatkuu siis edelleen; Tuomas on kuullut jälleen huhun, että Medanista, jonka läpi parivaljakko jossain vaiheessa kulkee, löytyy tämä huikea amerikkalainen kulinaarinen unelma.
McMuffinin jälkeen lähdimme etsimään halpaa transportaatiota lentokentälle. Päädyimme junamatkailuun, koska Lumpurin ruuhkat näyttivät karseilta. Keskusjuna-asemalla huomasimme Malaysian Airlinesin palvelupisteen, jossa pystyi chekkaamaan itsensä koneeseen. Koska aikaa oli tarpeeksi, saimme selvitettyä kaikki sotkut jotka eteen vielä tulivat. Ja niitä tuli paljon: paluulippu (joka todellakin siis tarvitaan) Indonesiasta puuttui ja Tuomaksen luottokortilla samana aamuna ostamat menoliput eivät olleet varmentuneet vielä systeemiin, joten jouduimme ostamaan liput uudestaan. Lupasivat laittaa rahat takaisin, mutta näin ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Usean eessuntaas- ravauksen jälkeen saimme vihdoin bägit selästä liukuhihnalle, ja olo keveni jälleen kummasti.
Lentokoneessa Jenna veti huomaamattaan tyhjällä vatsalla pikku viinihöpöt, ja matka tuntui sujuvan oikein rattoisasti. Denpasarin lentokentällä Tuomas napattiin tullijonosta ja vietiin kuumotettavaksi. "Ooo, you are from Finland? Ooo you have been in India? Ooo you smoke cigarettes? Ooo what you work in Finland? Ooooo.. Oke. Have a nice holiday". Ei kumihanskoja kuitenkaan. Ulos päästyämme saimme vastaamme aivan huikean (!) kosteuslämpöaallon, ja Jennan tukka sähähti afroksi samoin tein. Tuomaksen tukka ei reagoinut mitenkään. Taksikuskit tuntuivat olevan pihalla hotellimme sijainnista, joka oli Jennan mielestä ensimmäinen huolestuttava merkki. Vihdoin löytyi perusveijarikoijarikuski, joka saattoi törkeään ylihintaan HQ:n mestoille. Bali on sen verran iso saari, että maisemia on monenlaisia. Me saimme sen huonon; denpasarin loukoin loukko vei taas fiilikset, ja takana oleva pitkä matkustusputki ei auttanut asiaa. Valkeat hiekkarannat ja maagiset auringonlaskut tuntuivat todella kaukaisilta tuona sateisena ja haisevana iltana. Päätimme lähteä kukonlaulun aikaan marssimaan kohti satamaa, josta otimme paatin kohti paratiisia. Siitä lähtien fiilikset ovat olleet katossa. Pieni saari Balin itäpuolella (ei koiria eikä poliiseja), KahdenVaalean jälleennäkeminen ja uudet tuttavuudet tekivät muutamasta seuraavasta päivästä koko reissun lunkeimmat. Oikeastaan koko aika on mennyt hedoillessa, joka on paikallisten elämäntapa. Snorklausta, sukeltelua, riippumattoja, piiiiiiitkiä illallisia sekä yksi epäonninen kalastusreissu, jolla "kapteenin" sedän Rapala jätettiin roikkumaan luuultavasti näiden merien suurimman kalan suupieleen. Pakko on mainita vielä paikallinen HighFive, joka otti asiakseen järkätä meille kaikenlaista aktiviteettia. Kaveriparka tuli aina hakemaan yläfemmaa, mutta kun mikään diileistä ei ottanut onnistuakseen, muuttui HighFive pian LowFiveksi. Mutta mikään ei lannistanut tätä heeboa, sillä jokainen keskustelu päättyi kuitenkin sydämelliseen "Oke, ENJOOY"- lausahdukseen. Siitä tulee hitti.
Tämä hetki: Olemme Gili Trawangan- saarella jossa myrkkyviina pistää jengiä matalaksi aika kovalla tahdilla. Täten HQ pidättäytyy väkevistä alkoholeista ja keskittyy kittaamaan mietoja päihteitä. Tuomakselle ilmestyi pari päivää sitten saatanallisesti kutiavaa ihottumaa, mutta peruspillereillä alkaa sekin taittumaan. Paskantamisesta sen verran että löysät ajat ovat takanapäin, ja tilalle on tullut tiikerijoogaa vaativa meininki. Jenna haluaisi olla mies, jotta voisi istua pelkissä kalsareissa pihalla.
Että sillä lailla.
No niin, seuraavaksi Balille ja Tupitsan surffauskouluun!
Terv. Rakkula-Jenna & Syyhy-Tuomas
Thaimaa on jäänyt taakse, ja HedoQuest- kaksikko on kohdannut uusia kulttuurishokkeja sekä perussäätöjä. Kutinaa, janoa, rakkuloita ja hikoilua, tietenkään perushedoilua unohtamatta. Ehkä on jälleen kerran aloitettava alusta..
Viimeiset hetket Koh Taolla meni odotellessa Koh Taolta poispääsyä. Sukellukset menivät erittäin hyvin, mutta superEgon omaavat brittiteinit sekä rrrrakkaan länsinaapurimme pinkkeihin sonnustautuneet Juuunakset ja Hjördikset alkoivat raastaa kupoliamme toden teolla. Arroganssilla ei tuntunut olevan rajaa.. Käytiin vain ottamassa hieman inkkiä ihon alle, ja sen jälkeen luikittiin vittuun sieltä.
Seitsemän tunnin intiimin yösillipurkkibotskin jälkeen saavuimme Surat Thaniin, josta matkamme jatkui linja-autolla kohti etelää ja Malesiaa. Aamu seitsemästä ilta yhteentoista busauteltiin rajuissa maisemissa, japaniksi (?) dupattuja leffoja katsellessa ja aina hetkittäisiä unensirpaleita saaden. Kuala Lumpuriin saavuttaessa kummankin kieliä kostutti toive BIG MACistä. Ja kuinka ollakaan, maantiekiiturimme tiputti meidät uskomattomalla onnella sekä hotellimme, ETTÄ McDonaldsin läheisyyteen. Tuomas fiksuna päätti, että "viedään ensin rinkat pois selästä", josta Jenna oli eri mieltä: "eikö voitaisi mennä suoraan syömään, kun ei näistä tiedä kauan ne on auki". "Vittu tää on Kuala Lumpur, täällä on kaikki aina auki", vastasi Tuomas. Niinpä. Tai sitten ei. Kun pääsimme mäkkärin eteen ILMAN niitä rinkkoja, näimme lasin läpi ainoastaan virnuilevan huntupäisen muslimin kuuraamassa lattioita - Ensimmäinen virhe. Lähdettiin etsimään keskustasta toista mäkkäriä - Toinen virhe. Kun Jennan tallustelumotivaatio loppui, pysähdyimme huorabaariin vetämään perusburgerit - Kolmas virhe. Vatsa turvoksissa ja nuppi siitä kuvottavasta paskasta ahdistuneena dallailimme takaisin kämpille korjailemaan univajetta. Sovimme ennen nukkumaanmenoa, että aamupala vedetään sitten "tiedät kyllä missä". Lämmin suihku, pehmeät (!) lakanat ja tieto aamun kulinaristisesta nautinnosta saattoivat sankarimme rauhalliseen uneen. Mutta hyvä meininki ei kestänyt kauaa. Rinkat selässä marssimme aamulla jälleen kohti mäkkäriä, joka tällä kertaa oli auki. Jenna istahti pöytään ja Tuomas lähti kuola valuen tiskille tilailemaan mättöä. Kun Tuomas palasi tarjottimen kanssa, ei siinä kuitenkaan ollut Big Maceja tai ranskalaisia, vaan pari kahvia ja säälittävä jokin. "Mikä vittu toi on, missä ne big macit on?!", Jenna kiljui. "Se on vittu McMuffin, ja täältä ei saa kuin aamupalaa yhteentoista asti", Tuomas vastasi totaalisen alistuneena. Täydellisen Big Macin metsästys jatkuu siis edelleen; Tuomas on kuullut jälleen huhun, että Medanista, jonka läpi parivaljakko jossain vaiheessa kulkee, löytyy tämä huikea amerikkalainen kulinaarinen unelma.
McMuffinin jälkeen lähdimme etsimään halpaa transportaatiota lentokentälle. Päädyimme junamatkailuun, koska Lumpurin ruuhkat näyttivät karseilta. Keskusjuna-asemalla huomasimme Malaysian Airlinesin palvelupisteen, jossa pystyi chekkaamaan itsensä koneeseen. Koska aikaa oli tarpeeksi, saimme selvitettyä kaikki sotkut jotka eteen vielä tulivat. Ja niitä tuli paljon: paluulippu (joka todellakin siis tarvitaan) Indonesiasta puuttui ja Tuomaksen luottokortilla samana aamuna ostamat menoliput eivät olleet varmentuneet vielä systeemiin, joten jouduimme ostamaan liput uudestaan. Lupasivat laittaa rahat takaisin, mutta näin ei ole ainakaan vielä tapahtunut. Usean eessuntaas- ravauksen jälkeen saimme vihdoin bägit selästä liukuhihnalle, ja olo keveni jälleen kummasti.
Lentokoneessa Jenna veti huomaamattaan tyhjällä vatsalla pikku viinihöpöt, ja matka tuntui sujuvan oikein rattoisasti. Denpasarin lentokentällä Tuomas napattiin tullijonosta ja vietiin kuumotettavaksi. "Ooo, you are from Finland? Ooo you have been in India? Ooo you smoke cigarettes? Ooo what you work in Finland? Ooooo.. Oke. Have a nice holiday". Ei kumihanskoja kuitenkaan. Ulos päästyämme saimme vastaamme aivan huikean (!) kosteuslämpöaallon, ja Jennan tukka sähähti afroksi samoin tein. Tuomaksen tukka ei reagoinut mitenkään. Taksikuskit tuntuivat olevan pihalla hotellimme sijainnista, joka oli Jennan mielestä ensimmäinen huolestuttava merkki. Vihdoin löytyi perusveijarikoijarikuski, joka saattoi törkeään ylihintaan HQ:n mestoille. Bali on sen verran iso saari, että maisemia on monenlaisia. Me saimme sen huonon; denpasarin loukoin loukko vei taas fiilikset, ja takana oleva pitkä matkustusputki ei auttanut asiaa. Valkeat hiekkarannat ja maagiset auringonlaskut tuntuivat todella kaukaisilta tuona sateisena ja haisevana iltana. Päätimme lähteä kukonlaulun aikaan marssimaan kohti satamaa, josta otimme paatin kohti paratiisia. Siitä lähtien fiilikset ovat olleet katossa. Pieni saari Balin itäpuolella (ei koiria eikä poliiseja), KahdenVaalean jälleennäkeminen ja uudet tuttavuudet tekivät muutamasta seuraavasta päivästä koko reissun lunkeimmat. Oikeastaan koko aika on mennyt hedoillessa, joka on paikallisten elämäntapa. Snorklausta, sukeltelua, riippumattoja, piiiiiiitkiä illallisia sekä yksi epäonninen kalastusreissu, jolla "kapteenin" sedän Rapala jätettiin roikkumaan luuultavasti näiden merien suurimman kalan suupieleen. Pakko on mainita vielä paikallinen HighFive, joka otti asiakseen järkätä meille kaikenlaista aktiviteettia. Kaveriparka tuli aina hakemaan yläfemmaa, mutta kun mikään diileistä ei ottanut onnistuakseen, muuttui HighFive pian LowFiveksi. Mutta mikään ei lannistanut tätä heeboa, sillä jokainen keskustelu päättyi kuitenkin sydämelliseen "Oke, ENJOOY"- lausahdukseen. Siitä tulee hitti.
Tämä hetki: Olemme Gili Trawangan- saarella jossa myrkkyviina pistää jengiä matalaksi aika kovalla tahdilla. Täten HQ pidättäytyy väkevistä alkoholeista ja keskittyy kittaamaan mietoja päihteitä. Tuomakselle ilmestyi pari päivää sitten saatanallisesti kutiavaa ihottumaa, mutta peruspillereillä alkaa sekin taittumaan. Paskantamisesta sen verran että löysät ajat ovat takanapäin, ja tilalle on tullut tiikerijoogaa vaativa meininki. Jenna haluaisi olla mies, jotta voisi istua pelkissä kalsareissa pihalla.
Että sillä lailla.
No niin, seuraavaksi Balille ja Tupitsan surffauskouluun!
Terv. Rakkula-Jenna & Syyhy-Tuomas
